Kolme kuukautta SMILE-laserleikkauksesta

Kyllä aika rientää nopeasti - ja nopeasti tottuu myös silmälasittomaan elämään. Elin lasien kanssa yli 20 vuotta, mutta näin kolmen kuukauden jälkeen en muista niitä enää ollenkaan. Jos likinäköisyys joskus vielä palaa, ja joudun ottamaan miinuslasit uudelleen käyttöön, onhan se pettymys, mutta täytyy olla kiitollinen tästä lääketieteen antamasta mahdollisuudesta nyt tässä hetkessä.

Päivitystahti on blogin alun jälkeen hiipunut, mikä johtuu siitä, että ensimmäisten leikkausta seuranneiden viikkojen jälkeen päivitettävää ei rehellisyyden nimissä juuri ole ollut. Olen lukenut keskustelupalstoilta, miten sellaisten leikkausten, joissa kaikki ei ole mennyt ihan putkeen, jälkeen lääkäri on todennut, että seuraillaan vielä x kuukauden ajan, koska näkö ja silmien tilanne elää vielä tietyn ajan leikkauksesta. Tähän en pysty muuten ottamaan kantaa, mutta omalta osaltani voin sanoa vain, että näöntarkkuus, millä siis tarkoitan sitä, minkä kokoista pränttiä erottaa minkäkin etäisyyden päästä, hahmottui oikeastaan jo heti leikkauspäivän iltana, eikä näköni ole siitä muuttunut. Sumuinen "savulasinäkö" poistui ehkä viidentenä päivänä leikkauksesta. Pisimpään on mennyt siinä, ettei valkoinen teksti/asia tummalla pohjalla hehkuisi tai näkyisi epätarkkana; kun leikkauksen jälkeen ihailin kuunsirppiä yötaivaalla, näytti siltä, että taivaalla on kaksi kuuta osittain toistensa päällä. Nyt tuokin vaiva on helpottanut, vaikka ei sen niin väliä olisikaan, enhän ole NASA:n leivissä kuitenkaan.. 

Silmät tuntuvat edelleen kuivilta, joskus enemmän, joskus vähemmän. Kyse ei tosin ole leikkauksen aiheuttamasta ongelmasta vaan jo vanhasta vaivasta, joten en usko, että tilanne olisi merkittävästi parempi ilman leikkausta.

Leikkaava lääkäri kehotti minua tulemaan puolivuotistarkastukseen kesän alussa. Leikkauksen jälkitarkastus oli nopea, noin viiden minuutin mittainen käynti, joten päätin oikeastaan saman tien, että puolen vuoden merkkipaalun kohdalla hakeudun ennemmin "tavalliselle" silmälääkärille perinpohjaiseen tutkimukseen. Odotan siis, että parin kuukauden päästä saan myös tälle kuivasilmäisyydelle virallisen diagnoosin ja selityksen. Voisihan lääkäriin hakeutua toki vaikka heti huomenna, mutta koska pärjäilen hyvin näinkin (esim. tänään en ole laittanut tippoja kuin kerran), odottelen myös koronatilanteen rauhoittumista.