Viikko SMILE-leikkauksesta - miten toipuminen etenee?

Laserleikkauksestani on kulunut nyt viikon verran, ja vaikka viikon jälkeen tulosten arviointi on vielä hyvin epävarmaa, lienee tämä kuitenkin hyvä hetki pienelle välitilinpäätökselle.

Siinä missä leikkauksen jälkeen päässä tuntuivat olevan "jonkun toisen silmät", alan olla nyt sinut uuden näköni kanssa. Vaikka käytinkin vuosia piilareita, ovat lasit aina olleet ensisijainen näönkorjausvälineeni. Leikkauksen jälkeinen aika onkin ollut verrattavissa piilolinssien käyttöön: silmän tarkennuksen ominaisuuksista johtuen esim. syvyysnäössä ja siirtyessä sisätiloista kirkkaaseen ulkoilmaan on silmilläni vielä vähän hakemista, kun välissä ei ole silmälasin linssiä. Silmien pieni haparointi ei mitenkään haittaa elämistä tai olemista, silmille pitää vain antaa vähän enemmän aikaa.

Maitolasimaisen sumeuden huomasin kadonneen ehkä noin viidentenä päivänä leikkauksesta. Näön tarkkuus kyllä vaihtelee edelleen, mutta kosteuttava tippa vakauttaa tilanteen välittömästi.

Silmälaseja en ole ihme kyllä etsiskellyt kuin kerran tai pari, mutta leikkauksen jälkeisinä päivinä olin kyllä useasti menossa ottamaan pois "kuivuneet piilarit". Oikeastaan äskeinen piilarivertaus sopii hyvin kuvaamaan toipumisprosessia: aamulla kaikki sujuu hyvin ja koko asiaa ei edes muista, mutta mitä pidemmälle iltaa kohti mennään, sitä valmiimpi on vaihtamaan silmälaseihin. 

Vasemman silmän leikkaushaava on luomea painellessa lakannut aristamasta. Oikea on vielä vähän arka. Yritän ylipäätään koskea silmiin niin vähän kuin mahdollista, joskin geelitippojen jämiä saa olla nyppimässä pois, jos haluaa näyttäytyä ihmisten ilmoilla.

Ulkoillessani käytän varmuuden vuoksi aurinkolaseja. Huomaan katu-uskottavan lookini kiinnittävän joidenkin ohikulkijoiden huomion, eikä ihme - harva käyttää tummia laseja pilvisinä päivinä tai sankassa lumisateessa.

Pääsääntöisesti kaikki on siis sujunut hyvin, ja näkö on suurimman osan ajasta kirkas ja tarkka, mutta kyllä mukaan mahtuu myös turhautumista ja huonoja hetkiä.

Ensinnäkin olen aivan kyrsiintynyt lääketippoihin. 4x2 tippaa päivässä tippoja, joista silmäni eivät ollenkaan pidä vaan muuttuvat kuiviksi ja kirveleviksi. Kitalaessa maistuu jatkuvasti antibioottitipan karvas maku, kun neste valuu kyynelkanavia pitkin nieluun. En pääse sinuiksi myöskään kosteutustippapipettien kanssa. Pipettiä ei saa uudelleensuljettua mutta niissä on ihan liikaa tavaraa yhdelle käyttökerralle. Loppujen lopuksi suurin osa kalliista aineesta valuu poskiani pitkin alas. Olin kysynyt lääkäriltäni luvan käyttää myös pullossa olevia säilöntäaineettomia silmätippoja. Vastaleikattuihin silmiin en uskaltanut niitä laittaa, mutta joskus päivänä numero kolme olin niin kypsä pipetteihin, että kaivoin pullon esiin, enkä ole katunut.

Kärsin jo ennen leikkausta kuivista ja herkistä silmistä, joten otin tietoisen riskin mennessäni laseroitavaksi. Silmäni kuivuvat nyt huomattavasti iltaa kohti, ja on vaikea sanoa, onko syynä leikkaus itsessään, kuiva pakkasilma, silmieni luonnollinen olomuoto, lääkesilmätipat vai näiden yhdistelmä. Yhtä kaikki, olen tällä hetkellä täysin riippuvainen kosteutustipoista. Erityisesti auton ilmanvaihto on ykkösviholliseni, enkä silmien kuivumisen takia varmaankaan nyt pystyisi ajamaan autoa varsinkaan iltasella.

Heti lääketippojen laittamisen jälkeen kosteutustippojen laittoa ei suositella. Eräänä iltana lääketippojen laitto meni vähän myöhään, ja en millään jaksanut pysytellä hereillä sen aikaa, että voisin laittaa vielä kosteutusta perään. Se oli VIRHE. Joskus aamuyön tunteina heräsin siihen, että silmäni olivat aivan rutikuivat eikä niissä ollut millilitran tuhannesosaakaan kyynelnestettä jäljellä. Jouduin siis hortoilemaan silmätippojen perässä keittiöön keskellä yötä. Virheestäni oppineena pumppaan nyt pipetin geelitippaa kumpaankin silmään ennen sänkyyn menoa, ja yöpöydällä on aina tippapullo ikävien yllätysten varalta.

Vaikka leikkauksesta on näin vähän aikaa, olen hyväksynyt faktana, että silmätipat tulevat olemaan kumppanini koko loppuelämän ajan - näin se olisi varmasti ollut ilman leikkaustakin. Kunhan saan jättää lääketipat pysyvästi pois, toivon tilanteeni kohtentuvan niin, että kosteutusväli pitenisi ja että pärjäisin geelimönjän sijaan ohuemmilla tipoilla, jotka eivät jätä naamaa niin jumalattomaan sotkuun.

Summa summarum - jos olet kuivasilmäinen ja harkitset laserleikkausta, mieti tarkkaan, kuinka paljon oikeasti vihaat silmälasejasi. :)