Kahdeksan kuukautta SMILE-leikkauksesta - mitä kuuluu?

Blogi on ollut hiljaa jo useamman kuukauden ajan. Kun aikoinaan luin netistä muiden kokemuksia, en aina osannut päättää, oliko hyvä vai huono merkki, että kirjoittajasta ei enää tietyn ajan jälkeen kuulu mitään. Onko hän tullut sokeaksi eikä sen takia voi enää kirjoittaa, vai ovatko asiat niin hyvin, että kirjoittamiselle ei enää ole tarvetta?

Itselläni asiat ovat ihan OK - edellisen kirjoituksen taisin jakaa joskus 3kk kohdalla, ja sen jälkeen silmissä tai näössä ei ole ollut muutoksia, joten ei ole ollut suoranaista kirjoitettavaa.

Olen tyytyväinen näkööni ja silmien terveyteen, ainoa vain, että kuivuus vaivaa ajoittain edelleen ollen hyvin olosuhderiippuvaista. Silmäni eivät kestä auton ilmanvaihtoa, oli se suunnattu miten tahansa. Kesällä käytin tietysti aurinkolaseja koko ajan, mutta olen jopa harkinnut, että pimeälle ajalle voisi olla syytä ostaa vahvuudettomat lasit, jotta autossa matkustaessa olisi jokin suoja silmille. Samoin ilmankosteus vaikuttaa silmiini tosi voimakkaasti. Huhhuijaa sentään kesän rutikuivaa hellejaksoa ja ilmalämpöpumpun puhuria siihen päälle. Sadesäällä silmät taas voivat hyvin. Olen kuin vanha mummo, joka voi ennustaa nivelsäryistään sääilmiöt; itse huomaan silmissäni heti, kun ilmankosteus laskee alle tietyn tason.

Tippoja ei enää juuri tule käytettyä paitsi niinä päivinä, kun olen istunut pidempään autossa, käynyt saunassa, tai ilma on erityisen kuivaa.

Minun oli määrä käydä Silmäsairaalan välicheckissä kesäkuun alussa, mutta myönnettäköön, että jätin sen väliin. Leikkauksen jälkitarkastus kesti viisi minuuttia ja maksoi yli 80e, joten tuumailin, että varaan ennemmin perinteisen silmälääkärin, jossa voidaan keskittyä tähän kuivuushommaan ja muuhun. Hävettää myöntää, mutta sitäkään en ole saanut aikaiseksi tehdä. No, eivätköhän silmät talvella kuivu sen verran, että lääkärissä on pakkokin käydä.

Kaiken kaikkiaan olen ollut leikkaukseen tyytyväinen. Parasta ei ole ollut niinkään laseista eroon pääseminen vaan se, ettei ilman niitä ollakseen tarvitse enää värkätä piilareita. Olisi liioiteltua sanoa, että leikkaus oli paras päätökseni ikinä, koska olen kyllä tehnyt elämässä paljon suurempiakin päätöksiä, mutta olen ylpeä, tyytyväinen ja onnellinen, että vuosien vatvomisen jälkeen uskalsin.

Mukavaa syksyä kaikille!