Kolme viikkoa laserleikkauksesta

Edelliset postaukseni ovat keskittyneet melko lailla kuivasilmäisyyteen ja sen hoitoon leikkauksen jälkeen, eikä tämäkään lyhyt teksti tee poikkeusta.

Nimittäin - kuivasilmäysongelma on melkeinpä kadonnut!

Miten tähän tilanteeseen päästiin? Olen itsekin melko hämmentynyt, kun ottaa huomioon, että silmät oireilivat jo ennen leikkausta. Leikkauksen jälkeen kuivasilmäisyys vaivasi enemmän toisella viikolla kuin ensimmäisellä, joten en yhdistänyt kuivia silmiä lääketippoihin kovinkaan vahvasti, käytinhän niitä toisella viikolla huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisellä, ja kuivasilmäisyys siltikin vain paheni. No, lääketipat eivät kahden viikon jälkeen enää kuulu repertuaarin, ja silmät voivat nyt todella hyvin.

Toisekseen ilmankostutin on ollut varmaankin yksi parhaista hankinnoistani koskaan. Laite puhisee huoneilmaan kosteutta, jonka ansiosta ilmankosteus asunnossani on noin 40-45%, kun se ilman laitetta olisi arviolta 20% luokkaa. Vähän kosteammassa ilmanalassa silmät eivät rasitu yhtä pahasti kuin huoneilman ollessa todella kuivaa, joten silmien kunto on lähtökohtaisesti parempi, ja ne kestävät nyt myös verivihollisensa iskut, kuten auton ilmanvaihdon. 

Yöllisille silmätipoille ei ole ollut enää tarvetta eivätkä silmät muutenkaan vaivaa öisin. Illalla tipoille on edelleenkin suurempi tarve kuin päiväsaikaan, mutta kenenpä silmät eivät kuivuisi ruudun ääressä vietetyn päivän jälkeen. Aamulla herätessä silmät tuntuvat kuivilta, mutta räpyttely pelastaa tilanteen - en tarvitse tippoja "päästäkseni käyntiin", mutta toki laitan niitä oman hyvinvointini vuoksi.

Harmittelen vähän aiempia melodramaattisia postauksiani silmien kuivumisesta ja harkitsin jopa niiden muokkaamista, mutta päätin antaa olla, koska lukijan on tärkeää nähdä draaman kaari toipumisprosessissani. Myös nappiin menevästä leikkauksesta voi seurata negatiivisia vaikutuksia, sitä ei pidä kenenkään unohtaa.

Olo on nyt kuitenkin melkeinpä outo, kun pitkällisen stressivaiheen ja epätoivon hetkien jälkeen silmät eivät nyt ainakaan tällä hetkellä enää vaivaa. Mistähän sitä murehtisi seuraavaksi?