Kaksi viikkoa laserleikkauksesta

SMILE-leikkauksestani on nyt reilut kaksi viikkoa. Kahden viikon rajapyykin kohdalla sain vihdoin jättää viimeisetkin lääketipat pois - mikä onni ja autuus! Olen noudattanut hoito-ohjeita täsmällisesti, sillä en tietenkään halua infektioita, mutta kirvelevät ja kuivattavat lääketipat ovat olleet ehdottomasti koko leikkausprosessin tylsin osuus.

Näin kahden viikon jälkeen leikkaus ei enää mitenkään tunnu silmissä, enkä muutenkaan enää ole jaksanut olla yhtä ylivarovainen kuin aluksi. Leikkaus painuu koko ajan enemmän taka-alalle, ja silmät tuntuvat jo täysin omilta.

Mitä näöntarkkuuteeni tulee, en voisi olla tyytyväisempi. Leikkausta edeltävänä iltana mietin läpi erilaisia kauhuskenaarioita, joista yksi oli, että esitarkastukseen kuuluneessa näöntutkimuksessa jokin meni pieleen eivätkä leikattavat lukemat olekaan minulle ihanteelliset. (Joskushan sitä ei vain totu uusiin silmälaseihin, vaan joutuu tilaamaan uudet eri voimakkuuksilla.) Huoleni oli kuitenkin turha. Näköni on paljon tarkempi kuin aiemmin, mikä johtunee pääsääntöisesti hajataiton leikkelystä pois. Kokemuksesta tiedän, että korjaamattomankin hajataiton kanssa pystyy elämään, mutta en todellakaan kaipaa sitä takaisin!

Mutta jos paljon hyvää niin myös jotain huonoa.

Kuten olen jo aiemmin kirjoittanut, minulla on taustaa kuivasilmäisyydestä. En siis missään nimessä väitä, että SMILE olisi aiheuttanut ongelmani, mutta näin jälkiviisaana on helppo todeta, että ongelma olisi pitänyt tutkituttaa ja hoidattaa hyvissä ajoin ennen leikkausta. Esitarkastuksessa en ottanut asiaa puheeksi, sillä minulla oli niin kova hinku päästä laserin alle mahdollisimman pian (joo-o, tiedetään...), ja ajattelin, että leikkauksen jälkeen käytetään joka tapauksessa niin paljon kosteuttavia tippoja, että ne ratkaisevat asian.

No, eihän se ihan niin mennyt. Edellisen kirjoitukseni jälkeen ongelma äityi niin pahaksi, että jouduin laittamaan tippoja myös keskellä yötä, vaikka olinkin illalla laittanut tehokkaan silmägeelin. Samoin autossa istuminen sai silmät niin huonoon kuntoon, että koko ilta oli käytännössä pilalla. Sanomattakin on selvää, että hyvä neuvot alkoivat olla kalliit. 

Olen suhtautunut ilmankostuttimiin skeptisesti, sillä netissä varoitellaan liiallisen kosteuden kertymisestä rakenteisiin. Nyt kuitenkin epätoivoisena päätin uhrata ennemmin töllini kuin silmäni ja hankin haihduttavan kostuttimen olohuoneen nurkkaan pöhisemään. Mitään tropiikkiahan kostuttimella ei edes kuulu saada aikaan, vaan ilmankosteuden tulee nousta ainoastaan sen verran, ettei sitä edes aktiivisesti huomaa. Itse en muuten edes huomaisi koko kostutinta, mutta silmieni kunto koheni kyllä dramaattisesti, kun kostutin oli ollut päällä vasta muutaman tunnin, ja samoin karheat kädet ovat taas melko pehmeät. Lukemani mukaan ilmankosteus sisällä on talvisin noin 20%, kun se kesäaikaan on 50-70%. Olen itse asettanut kostuttimeni 40% lukemaan, ja kuten sanottua, silmät tuntuvat nyt näin päiväsaikaan vain vähän kuivilta, ja itseään saa melkeinpä muistuttaa tippojen laitosta, kun aiemmin niitä kului jatkuvalla syötöllä. Iltaisin silmät ovat kuivemmat, mutta se lienee ihan luonnollista. Ulkona kuivasilmäisyys ei ole missään vaiheessa vaivannut ollenkaan.

Olen alkanut myös hautoa silmiä keitettyyn, lämpimään veteen kastetuilla vanulapuilla. Lämpöhoidon jälkeen olo on heti paljon freesimpi, mutta en tiedä, onko vaikutus enemmän henkinen vai fyysinen.

Luin kiinnostuneena tämän artikkelin kuivasilmäisyyden syyn tutkimisesta lääkärin vastaanotolla, ja vaikka kyseisten näytteiden otto ei kovin kivalta kuulosta, totesin silti hyötyväni kunnollisesta lääkärintutkimuksesta itsekin. Olen siis ehdottomasti menossa silmälääkäriin, mutta odotan nyt vielä hetken, jotta leikkauksen ja käyttämieni lääketippojen vaikutus ehtii tasaantua ja lääkäri voi määrätä oikean hoidon.

Kaiken tämän säädön myötä olen löytänyt itsestäni silmätippahifistelijän. Sain alekoodin verkkoapteekkiin ja tilasin sen kunniaksi 50 eurolla erilaisia säilöntäaineettomia tippoja ja jopa elämäni ensimmäisen silmäsuihkeen. Kaikkia pulloja ei tietenkään kannata avata kerralla, joten nykyisten loppuessa on edessä vielä lisää jännitystä uusien tippojen myötä.

Kun olotilani on nyt parempi, on mielikin positiivisempi. Näin reilun kahden viikon jälkeen sitä alkaa tuntua, että uusista silmistä pääsee vihdoin nauttimaan. Keskustelupalstoilla ihmiset hehkuttavat tarkkaa näköään leikkauksen jälkeen, ja nyt ymmärrän tämän hehkutuksen itsekin; esimerkiksi kaupungin valot eivät ole koskaan näyttäneet näin hyviltä. Se on tietysti makuasia, kannattaako tästä ilosta maksaa melkein kolme tonnia, mutta onhan se vain niin siistiä 😊.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Viikko SMILE-leikkauksesta - miten toipuminen etenee?

15 kuukautta SMILE-laserleikkauksesta

Ensimmäiset päivät SMILE-leikkauksen jälkeen - laserleikkauksesta toipuminen