Blogin tarkoitus

Kirjoittajasta

Olen noin kolmekymppinen naisihminen, joka kävi vastikään SMILE-laserleikkauksessa. Silmälasit sain alun perin kolmannella luokalla, ja kuten varmaan melkeinpä kaikilla lapsena lasit saaneella, näkö ei todellakaan jäänyt minnekään iloiseen -1,5 pikkuvikaan vaan laski vuosien varrella melko masentaviin lukemiin. 

Olen aina kriiseillyt laseistani ja kokenut, että ne eivät ole osa minua - tai siis totta kai olivat, niin riippuvainen niistä olin, mutta ulkonäöllisesti en koskaan tullut niiden kanssa sinuiksi. Piilolinssit sain vihdoin käyttööni noin 20-vuotiaana nuoruuden epäonnistuneiden kokeilujen jälkeen (silmiin koskeminen ällötti niin paljon, ettei hommasta teini-ikäisenä tullut vielä mitään). Vietinkin monta vuotta silmälasikriisitöntä elämää, jossa lasien ja piilareiden liitto oli sopivassa tasapainossa, enkä kokenut laserleikkausta mitenkään tarpeelliseksi kohdallani kaikki riskit huomioon ottaen; pystyinhän aina laittamaan piilarit, jos lasien käyttö ei inspannut.

Kunnes tapahtui se tavallinen tarina: 30 vuotta mittariin ja pikku hiljaa piilarit eivät enää tykänneetkään toimiston ilmanvaihdosta, illanistujaisista ravintoloissa, auton ilmastoinnista jne. Asiaa ei myöskään auttanut ikävä viallisen piilarin aiheuttama incident, joka kaiken lisäksi tapahtui ulkomailla kaukana hotellista eli silmälaseista ja muista tykötarpeista. Aloin kartella piilareiden käyttöä, mikä heikensi silmien tottumista niihin entisestään.

Ja kas: nuoruusvuosien silmälasikriisi oli taas täällä, ja kaiken lisäksi niin moni tuttu ja tutuntuttu tuntui käyvän laserleikkauksessa, että lasit päässä kulkeminen alkoi tuntua melkeinpä typerältä (joukkopaine, myönnän). Siitä alkoi pari vuotta kestänyt eipäs-juupas -jaakobinpaini, jossa päätin meneväni laserleikkaukseen, luin kauhutarinoita keskustelupalstoilta ja hautasin idean kokonaan, sitten aloin taas haaveilla leikkauksesta... Jnejne. Nyt päästäänkin siihen, miksi perustin tämän blogin.

Blogin idea

Pelkäsin laserleikkausta vuodet kuin ruttoa, kunnes vihdoin sain kaiken tahdonvoimani kasattua ja varasin itselleni konsultaation leikkaukseen soveltuvuudesta. Suurena apuna prosessissa ovat olleet eri keskustelupalstat (mm. Muro) sekä eri blogitekstit, joissa kirjoittajat kuvaavat leikkaus- ja toipumiskokemuksiaan. Luin ahmien läpi kaikki löytämäni tarinat ja kokemukset, ja lopulta olin saanut muodostettua melko hyvän kuvan siitä, mistä laserleikkausprosessissa on kyse ja miten mahdolliset haittavaikutukset näkyvät käytännössä. 

Päätinkin, että kun oma leikkaukseni on ohi, laitan hyvän kiertämään ja dokumentoin kokemukseni tarkasti, jotta kaltaiseni vuosia asiaa jahkaavat pelkurit tai ylipäätään SMILE-leikkauksesta tietoa etsivät saavat mahdollisimman tarkan ja ajantasaisen kuvauksen, mitä on odotettavissa.

Tämä blogi on täysin epäkaupallinen eikä tarjoa mainontaa* tai toimi minkään yrityksen lukuun. En myöskään ole lääketieteen ammattilainen, enkä anna silmien terveyteen liittyviä neuvoja. Olethan näissä asioissa yhteydessä optikkoon tai silmälääkäriin.

Tervetuloa lukemaan!

*Olen uusi Bloggerissa enkä tiedä, mitä mainoksia bannereihin voi mahdollisesti ilmaantua, mutta minkään yrityksen mannekiinina en siis toimi.